Vanhempainvapaalla on toisinaan yllättävän helppoa elää kulutehokkaasti, mutta toisinaan taas lähes mahdotonta. Olen laskenut itselleni melko joustavan käyttöbudjetin, jolla pääsen 45% säästötavoitteeseeni. Rahaa saa kulua keskimäärin 20 € päivässä, jotta talous pysyy ruodussa. Summa sisältää kaikki hankinnat viihteestä kauppaostoksiin.
Tavoitteesta huolimatta tuntuu siltä, että kaikki puuha kodin ulkopuolella johtaa säästötavoitteideni rapistumiseen. Vaunulenkinkin päätepisteenä on usein vähintään lähikauppa, jossa teen tapani mukaisesti liudan heräteostoksia. Olen itsehuijauksen kruunaamaton mestari ja uskon viimeistään lenkin puolivälissä, että kyllä siellä kaupassa on käytävä - maitoakin kaapissa on vain vähän toista litraa. Todellisuudessa tuo määrä riittäisi varsin hyvin kahteen kahvikupilliseeni ja voisin jättää turhan reissun helposti väliin. Monesti poistun lähikaupasta kassit pullollaan mitä maittavampia herkkuja maitolitran unohtuessa epähuomiossa kaupan hyllylle. Ja muovikassinkin joudun ostaa, kun kestokassi jää lenkille lähtiessä eteiseen - eihän sinne kauppaan nimittäin ollut tarkoitus mennä. Kaupassa käynnistä on tullut minulle velvollisuuden sijaan hupia ja se on yksi arkipäivän kohokohdista. Kai se on merkki lievästä mökkihöpertymisestä.
Ennen äitiyslomaa tai hoitovapaata olin melko maltillinen ruokaostosten tekijä. Päivittäistavarakulut pysyivät kuukausitasolla 250 € hujakoilla. Tuolloin tosin söin ulkona päivittäin ja lounasruoan kustannuksen vähennettiin palkastani. Usein ei kotona enää iltasella laitettu ruokaa, vaan iltapala riitti ylläpitämään henkirievun. Toki ruoka on välttämättömyys ja sitä on väistämättä ostettava kotiin nyt enemmän kuin duuniarjessa. Mikään ei kuitenkaan estäisi tekemästä sitäkin kustannustehokkaasti. Jos siis ei lasketa omaa selkärangattomuuttani ja persoutta erinäisille herkuille.
Toissa päivänä törmäsin pariin maaliskuiseen kauppakuittiin ja kävin ne huvikseni läpi erityisellä kriittisyydellä. Huh huh, millaisia heräteostoksia niihin sisältyi. Yksi varma tapa tehostaa alkanutta kulukuuria olisi varmasti pitää kiinni laihdutuskuurista, mutta näen kuitenkin parhaaksi elää yhdenlaisella kuurilla kerrallaan.
Tästä johtuen (ja huonoista tavoistani huolimatta) päätin aamulenkillä kärrytellä lähikaupan ohi ja väistin todennäköiset heräteostokset. Kyllä se selkäranka siitä pikkuhiljaa vahvistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti