maanantai 13. toukokuuta 2019

Luottokelpoinen puoliso ja anti-into

Kun puolisoni rahakirstun pohja alkoi paistaa viime kuun lopulla, lupauduin kunnollisena siippana myöntämään hänelle luottoa kohtuullisella korolla. Luit aivan oikein - korolla. Lainasummaksi sovittiin 338 euroa, jonka hän lupasi maksaa takaisin elokuun veronpalautuspäivänä. 

Hän ehdotti maksavansa melko hövelin koron lainalle, mutta päädyimme yhteistuumin sopimaan lainalle 18 € koron koko laina-ajalta. En osaa tarkalleen kertoa miten summaan päädyttiin, mutta prosentuaalisesti se tarkoittaa 5,3 % korkotuottoa lainoitukselle (Fun Fact: Tämän lainan todellinen vuosikorko olisi luottolaitosten käyttämää 360 korkopäivää käyttäen noin 18,7 % eli ainakin huomattavasti pikavippiyhtiöiden kulutusluottojen vuosikorkoa matalampi).

Ei - en ole karmea kitupiikki tai sydämetön kiskuri. Olisin luonnollisesti lainannut summan korottakin. Suostuin kuitenkin ehdotukseen, kun hän vakuutteli olevansa esittämänsä tarjouksen suhteen tosissaan. Luulen, että häntä harmitti puolestani, sillä rahan lainaamisen seurauksena jouduin jättämään väliin Atari SA:n huhtikuisen listautumisannin, johon osallistumisesta ehdin hieman haaveilla. 

Kun kuulin Atarin annista, tunsin suurta houkutusta heittäytyä mukaan uhkapeliin lyhyen tähtäimen merkinnällä. Puolisoni näkemyksensä oli, että pelilegendan kultavuodet ovat takana eikä sijoituspäätöstä tule perustaa nostalgiaan. Selailin listautumisesitteitä ja yhtiön sivuja etsien vahvistusta intuitiolleni siitä, että lyhyen aikavälin sijoitus kannattaisi muutenkin kuin hauskana kokeena. Atarin yhteistyö Teslan kanssa kuulosti korvaani yhtiön ainoalta rahakkaalta projektilta eivätkä muut projektit vakuuttaneet.

Jos ihan rehellisiä ollaan, sydämessäni olin samaa mieltä Atarin näkymistä hänen kanssaan, vaikka tutkimusten jälkeen uskoin edelleen siihen, että markkinoilta löytyy taatusti liuta sijoittajia, jotka haluaisivat ensiviikkoina lukeutua kulttiyhtiön omistajiin. Puolisoni mielipidettä ja omia ristiriitaisia fiiliksiä kuunnellen, hylkäsin ajatukseni antiin osallistumisesta liian riskisenä eksperimenttinä ja lainasin pienen summan hyvillä mielin.

Jälkiviisaana voidaan todeta, että Atarin avauskurssi nousi merkittäväsi merkintähintaa korkeammaksi ja sijoituksella olisi saattanut parin päivän jälkeen tienata hienon pikavoiton. Nostalgia siis puri ja moni listautumisviikolla havitteli omistajan titteliä
.
Jos muistelen Nordnetin palkkiohinnastoa oikein, listautumisanteihin osallistuminen on kulutonta niiden listautumisantien kohdalla joihin Nordnet osallistuu (päätäni en pistä pölkylle tapauksista, joissa listautuminen tapahtuu Atarin tapaan Tukholman First North listalle). 




Kuva kaapattu Nasdaq OMX Nordicin sivuilta.

Huvikseni tein laskelman siitä miten paljon olisin voinut tienata lyhytaikaisella Atari-merkinnällä, jos olisin luottanut intuitiooni ja kerännyt rohkeuteni pieneen leikkimieliseen kokeiluun. 

Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, etten kuitenkaan olisi hoksannut luopua leikistä oikeaan aikaan ja olisin todennäköisesti pitänyt osakkeista kiinni huomattavasti pidempään. Siispä teoreettiset voitot eivät tosielämässä ole sama juttu kuin menetetyt voitot. Tänään Atarin kurssi näytti olevan enää 3,8 kr, joten muutaman viikon jälkeen ei olla kovin kaukana alkuperäisestä merkintähinnasta.

Vaikka olisin saattanut netota Atari-merkinnällä hieman puolisoni lupaamaa korkoa enemmän, nautin järjestelyyn tyytyväisen puolison seurasta jokaisen pennosen edestä. ;) <3

Listautumisantiin osallistuminen tuntuu edelleen kovin houkuttelevalta ajatukselta. En edes kuvittele sen olevan taloudellisesti fiksua omassa tapauksessani. Olisi kovin kutkuttavaa päästä ensimmäisten joukossa vuoristorataan. Jään siis innokkaana odottelemaan säästöjen kertymistä ja sopivaa IPOa.

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Huhtikuun kulukatsaus: Vahva aloitus

Lempeä kevätaurinko paistaa makuuhuoneen törkyisistä ikkunoista. Se muistuttaa samaan aikaan kesän lähestymisestä ja sen tuomista kiireistä. Ikkunat pitäisi pestä, parveke laittaa kesäkuntoon ja asuntoa kunnostaa. Nykyisin nuo kaikki on helpommin sanottu kuin tehty. Mimu vaatii toisinaan äidin herkeämätöntä huomiota, mikä on omiaan hidastamaan kevään projekteja.

Kulukuurista huolimatta - tai ehkä juuri sen vuoksi - huhtikuu hujahti hetkessä. Blogin kirjoittaminen on osoittautunut oivaksi henkireiäksi ja säästökannustimeksi. Alkukuun kiireiden tasaannuttua koitti viimein sopiva hetki summata huhtikuu ja excelöidä ensimmäistä kertaa tositarkoituksella. 

Jännittävää se oli, mutta lopputulos yllätti minut positiivisesti. Säästöä kertyi ruhtinaalliset 45% eli 981,80 euroa. Pääsin säästötavoitteeseeni, vaikka laatimastani budjetista poiketen tuhlasin kodinparannustöihin ja kotimaan matkailuun. Kulukuuri sai siis hienon startin.

Huhtikuiset tulovirtani jakautuivat seuraavasti: 






Kirppismyynnit: Huomasin jälleen hilloavani tarpeettomaksi käynyttä tavaraa kaappieni perukoilla. Myin kaapissa lojuneen mekon sekä käyttämättä jääneen hajuveden.

Vakuutusmaksun palautus: Kilpailutin huhtikuun alussa kotivakuutuksemme, koska koin sen olevan kallis. Kiitos ammattijärjestöjen alennusten sain OP:lta tarjouksen, jonka myötä säästämme vakuutusmaksuissa yli 50 euroa vuositasolla. Edeltävä vakuutusyhtiö palautti osan viime syksynä maksamastani vakuutusmaksusta. Koska huhtikuulle ei osunut vakuutusmaksuja, maksun palautus on laskelmassani esitetty tulovirroissa. Ei ehkä ihan oikein, mutta menköön.


Huhtikuun kulut


Kulujakauma
Kulutasaus 61,00 €
Ravintolat ja herkut 73,80 €
Vastikkeet 221,29 €
Ruoka 167,88 €
Viihde 67,47 €
Sisustaminen 311,18 €
Vaatteet 45,69 €
Harrastukset 24,10 €
Opintolainan lyhennys 82,53 €
Muut kulut 42,49 €
Lasten tavarat/vaatteet 10,90 €
Julkiset 101,00 €
Puhelinkulut 9,50 €
Remontointi 165,00 €
Asuntolainan korko 70,00 €
Kulujen tasaus -273,00 €
Yhteensä 1180,83 €

Kuukauden yksittäisiä suurimpia kuluja olivat parvekkeen kesäkalusteiden hankinta (285,76 €) sekä remontointikulut (noin 165 €). Kodin viihtyvyys on minulle tärkeä asia enkä usko, että siitä tinkiminen on pitkällä aikavälillä kannattava tai palkitseva tapa säästää. Mukavassa ja omaa silmää miellyttävässä kodissa on helpompi jättää turhuudet verkkokauppojen hyllyille. Toisinaan onkin parasta sijoittaa hieman, jotta voi säästää enemmän. 

Teimme huhtikuussa kaksi kotimaan matkaa. Ensimmäisen matkan kustansin maaliskuussa ostamallani sarjalipulla. Loppukuusta päätimme yllättäen lähteä myös hieman pidemmän matkan päähän sukuloimaan. Perheseikkailu mummolaa kauemmas oli hauska elämys koko perheelle, vaikka yksin minun junamatkoilleni tulikin hintaa noin 100 euroa. Kivasta viikonloppureissusta hinta on kuitenkin pieni. Onneksi mimu matkustaa rattaissaan toistaiseksi maksutta. 

Taulukossa näkyvät kulutasaukset ovat perhetaloutemme sisäisiä rahasiirtoja. Huhtikuussa maksoin puolisolleni kaiken kaikkiaan 61 euroa, mikä kattoi osuuteni hänen tekemistä ruokaostoksista. Huhtikuussa sain 273 euroa kattamaan maksamiani kuluja. Summa kattaa hänen osuutensa asumiskuluistamme (eli asuntomme vastikkeen) sekä jonkin verran muita maksamiani kuluja. 

Ruoka- ja päivittäistavarakulut jäivät huhtikuussa mataliksi, sillä päätin tietoisesti tyhjentää pakkasemme sisältöä. Huhtikuun herkkuostokset jäivät tavanomaista vähäisemmiksi alkukuussa potemani flunssan seurauksena, sillä se piti minut neljän seinän sisällä.



Huhtikuun summaus toi totisesti uutta puhtia toukokuulle. Ruokaostokset ovat lähteneet tässä kuussa hanskasta, mutta vielä ei ole myöhäistä ryhtiliikkeelle. Huhtikuun summauksen myötä huomasin, että säästötavoitteeni on hyvin realistinen ja vyöhön jäi vielä hyvin kiristämisen varaa.

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Viihdepalveluiden suossa

Olin jo laskenut itselleni tarkan kuukausibudjetin toukokuulle, kun sähköpostiini kilahti odottamaton lasku. Tiede-lehden tilaus oli jäänyt katkaisematta tarjouskauteen ja Sanoma muisti minua sen kunniaksi minua laskulla, jonka loppusumma oli 81,90 €. Tämä on minulle iso oppiraha maksettavaksi. Tällainen huolimattomuus ei sovi säästäjälle.

Kun aloin kulukuurille, päätin karsia turhat lehtitilaukset ja viihdepalvelut, joita oli melkoinen arsenaali. Päätin, että kitukauden ajaksi minulle riittää varsin hyvin Netflix, jonka lisäksi käytän toki maksuttomia suoratoistopalveluita, kuten Yle Areenaa. Päätin siis luopua toistaiseksi Audiblesta, Bookbeatista, Viaplaysta sekä HBO Nordicista. Kaikkia näitä en toki ole tilannut samanaikaisesti, vaan olen jokaisen palvelun on-off -sekakäyttäjä.

Kuukausi säästökuuria on takanapäin enkä ole vieläkään päättänyt HBO Nordicin tilausta, vaikka tarkoitus oli rajata taloutemme suoratoistopalvelut yhteen voimassa olevaan sopimukseen. Game of Thronesin viimeinen kausi sai minut luopumaan alkuperäisestä suunnitelmastani. Parin viikon kuluttua voinee HBO-tilauksenkin laittaa jälleen jäihin.

Vaikka suoratoistopalvelut tulevat halvemmaksi kuin sarjojen tai elokuvien vuokraus, ei useamman palvelun hankkiminen ole nyt rahan väärti. Mimun kanssa hyöriessä, ei sarjojen ylenpalttiseen seuraamiseen ole oikeastaan mahdollisuuksia, vaikka pienen leikkejä eivät äiskän ohjelmat tunnukaan häiritsevän.

Suoratoistopalvelut ovat taloustutkimusten mukaan osa suomalaisten kotitalouksien kulutuskoria. LähiTapiolan tutkimuksen mukaan joka kymmenes suomalainen käyttää viihde- ja mediapalveluihin jopa yli 50 euroa kuukaudessa. Hurja summa, mistä oma viihde- ja mediapalveluiden kulutuksenikaan ei ole ollut kaukana! Tuota summaa nostavat taatusti katkaisematta jääneet palvelut ja niiden kuukausimaksut. Niin kätevä kuin automaattisesti veloittuva palvelumaksu onkin, olen kerran jos toisen maksanut itsekin palvelusta, jota en olekaan juuri käyttänyt. Nyt kun jokaisella eurolla on väliä, oma tohelointi harmittaa aina kahta pahemmin. Yksikin turha viihdepalvelun kuukausimaksu tekee ison loven kulutusbudjettiini.

Aiemmin käytin viihdepalveluihin ja lehtitilauksiin yhteensä keskimäärin noin 40 euroa kuukaudessa ja säästökuurilla oli tarkoitus puolittaa summa. Tähän ei siis vielä olla päästy, mutta kesäkuun puolella ollaan jo aika lähellä. Tuolloin tilauksista voimassa pitäisi olla enää Hesarin nettiversion kuukausitilaus ja Netflix. Ja vahingossa jatkunut Tiede-lehden tilaus.

Vanhempainvapaan ja hoitovapaakuukausien aikana haluaisin muutoinkin käyttää enemmän kirjaston palveluita. On tosin sääli, että lähimpään kirjastoon on melko pitkä matka. Lukisin juuri nyt todella mielelläni sijoittamiseen liittyvää kirjallisuutta, jota löytyy mediapalveluista melko vähän. Kirjaston varauslistoja katsellessa voi aistia sijoittamisen trendikkyyden, sillä moniin kirjoihin on muodostunut lähes sietämättömän pitkät varausjonot. Minun kaltaisen hötkyilijän on vaikea malttaa odottaa vuoroaan, mutta nyt ei auta kuin sinnitellä.

Mitkä media- tai viihdepalvelut ovat sinulle välttämättömyyksiä? Tai osaatko vinkata, mistä saisin edullisesti hyvää sijoituskirjallisuutta käsiini?