Karmean kallista sokeria!

Imetys on tehnyt minusta erityisen person herkuille. Monet keskusteluryhmät ovat pullollaan kanssaäitien vastaavista havainnoista. Kaivelen vähän väliä kuivamuonakaappiamme suklaalöydösten toivossa. Koska olen varsin innokas kotileipuri, löytyy kaapista yleensä jotain korvikkeeksi. Tumma leivontasuklaa kelpaa hädän hetkellä kahvikupposeni kylkiäiseksi. Yleensä päädyn kuitenkin kiskaisemaan takin päälleni ja teen vaunulenkillä muutamia lähes elintärkeitä suklaahankintoja komeroon. 

Sanoisin, että suklaankulutukseni on päivittäisyydestään huolimattaa kohtuukäytön rajoissa kun huomioidaan ravintoympyräni muu sisältö sekä täysimetyksen aiheuttama kalorivaje. Keskimäärin suklaaostoksia kertyy viikossa noin 5 € edestä. Siinä olisi toki yksi helppo tapa säästää hieman ruokaostoksissa, mutta yksi Tupla Maxi ei tee paljon kauppalaskussani. Kappalehinta on vain 0,66 €. Monesti kallistun pitämään tätä pienenä summana suuresta nautinnosta.

Muutama viikko sitten isäni kertoi erään firettäjän haastattelusta, jossa tämä kertoi huomioivansa ostoksilla aina myös menettämänsä korkotuotot. Ihan fiksu ajatus pohtia kuluvien eurojen myötä menetettyjä tuottoja! Tuon innoittamana excelöin suklaapaheeni ja lopputulos oli pysäyttävä. Yksittäisen Tupla Maxin todellinen hinta olikin yli 6 euroa!

Pankki ehdotti kuukausisäästösopimuksen tekemistä rahastoon, jonka historiallinen vuosituotto oli 6,1 %. Auvoisista myyntipuheista huolimatta, en ryhtynyt heille rahastosäästäjäksi, sillä kerrytän rahastosäästöjä tällä hetkellä Nordnetin puolella. Olen nyt alle kolmikymppinen ja jos työeläke.fi -sivustoon on luottaminen, tulen pääsemään eläkkeelle 67-vuotiaana. Työvuosia ennen eläkeikää olisi siis jäljellä 37 vuotta. Laskin kuluttavani seitsemän Tupla Maxi patukkaa viikossa (eli 0,66 € * 7 * 4 viikkoa). Hurja määrä vuosia, hurja määrä suklaata.

Kun huomioidaan korko, jonka voisin tienata karkkirahoilleni, suklaa-addiktioni todelliset kustannukset lähestyvät 31 000 euroa ennen eläkkeelle pääsyäni. Ennen eläkeikääni rahaa ehtisi suklaan nykyarvossa palaa 8,2 tuhatta euroa, jolloin menetettyjen korkotuottojen osuus konkurssista on 23 000 euroa. 

Tämä jos mikä saa minut pohdiskelemaan sokerihimoani ihan uudesta näkökulmasta. Samalta istumalta listasin exceliin myös virvoitusjuomapaheeni (kaksi Pepsi Max pulloa viikossa), joka niinikään näyttäisi lyövän melkoisen loven eläkekassaani. Satunnaiset panimo-oluet sen sijaan tuntuvat jo ostohetkellä törsäykseltä ja yhden sellaisen (harvoin nautitun) todelliseksi hinnaksi tulee pöyristyttävät 45,60 €.

Laskelman lopputulemasta huolimatta, en usko, että luovun kahvisuklaastani ainakaan vielä imetystaipaleen aikana. Ehkäpä kuitenkin muistan tämän ajatusleikin seuraavalla kauppareissullani. Kun lopulta päätän opetella irti suklaa-addiktiostani, uskon motivaattorina toimivan ennemminkin aikuistyypin diabeteksen pelko kuin ajatus menetetyistä korkotuotoista.