Asuimme ennen mimun syntymää vuokralla opiskelija-asuntosäätiön omistamassa kolmiossa. On jokseenkin huvittavaa, että meistä tuli jälleen opiskelija-asuntosäätiön asiakkaita kolme vuotta valmistumiseni jälkeen.
Vuokra-asuntomme sijainti oli täydellinen, mutta opiskelijaboksissa asuminen oli muutoin melkoinen kompromissi. En missään vaiheessa kotiutunut vuokra-asuntoon vaan tilanne tuntui alusta alkaen väliaikaiselta. Taloudellisesti oli kuitenkin erinomainen päätös asua hieman vaatimattomammin sen aikaa kun asuntosäästöt karttuivat ja uusi kaupunki tuli tutuksi.
Kypsyttelin ajatusta oman asunnon ostamisesta pitkään, mutta vasta vauvauutiset saivat minut jalkautumaan asuntonäyttöihin asti. Yks-kaks olinkin asuntovelallinen. Kodiksemme valikoitui hyväkuntoinen kolmio läheltä silloista vuokra-asuntoamme. Asunto ei välttämättä ollut hintansa puolesta löytö, mutta se sijaitsee kävelymatkan päässä isoista kaupoista ja työpaikaltani. Uskon muutoinkin nykyisen asuinalueemme potentiaaliin. Näen sieluni silmin alueen elävöityvän lähivuosien aikana.
Sijainti oli asunnon valinnassa erityisen tärkeää, koska minulle oli tärkeää, että pärjäämme jatkossakin ilman autoa. En kaipaa moista riippakiveä elämääni juuri nyt. Taisin olla toimistomme ainut autoton ja monia kollegoita työmatkapyöräilyni on huvittanut. Minulle pyöräily on kuitenkin loistava keino irtautua työpäivän hulinasta ja samalla säästän huomattavan summan selvää rahaa.
Vaikka vuokralla asuminen oli meille opiskelija-asuntosäätiön asiakkaina edullista, perhetaloutemme säästää vuositasolla yli 6 000 euroa asumalla omistusasunnossa. Lainan kulut ovat nykyisellä korkotasolla melko maltillisia, koska näin vaivaa asuntolainatarjouksia kilpailuttaessa. Sain lopulta sovittua oman pankkimme kanssa hyvän marginaalin lainalle (0,5%). Alhaisemmankin marginaalin olisi saanut, mutta pankkipalveluiden hintataso, lainaan liittyvät kertamaksut sekä keskittämisedut huomioituna pankin vaihto ei olisi ollut kannattavaa. Matalien korkokulujen lisäksi hyvin hoidetun ja vakavaraisen taloyhtiömme perimä hoitovastike on varsin kohtuullinen.
Vastaan asuntolainasta sekä sen kuluista yksin, joten sovimme, että puolisoni maksaa kuukaudessa hoito- ja käyttövastikkeitamme vastaavan summan. Niille tulee meidän neliömäärällä hintaa 220 euroa kuukaudessa. Vastikkeiden lisäksi puolisoni maksaa sähkön siirtomaksun. Muilta osin vastaan asumiseen liittyvistä kuluista, mikä johtaa mielestäni melko reiluun kulujakoon. Tämän järjestelyn myötä todelliset asumiskustannukseni ovat siis hyvin pienet ja samalla puolisonikin säästä aiempaan vuokran puolikkaaseen verrattuna noin 70 euroa kuukaudessa.
Pahin pesänrakennusvimma on haihtunut nyt kun mimun voi kaapata syliin. Mimun naureskellessa leikkimatolla en voi olla pohtimatta olisi vauva-arki maistunut ihan yhtä ihanalta vanhassa vuokra-asunnossa. Todennäköisesti - Toisaalta on hyvä juttu, että hormonit saivat minut vihdoin liikkeelle. Niiden myllätessä päädyin (toivottavasti) tekemään taloudellisesti järkevän päätöksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti