Karmean kallista sokeria!

Imetys on tehnyt minusta erityisen person herkuille. Monet keskusteluryhmät ovat pullollaan kanssaäitien vastaavista havainnoista. Kaivelen vähän väliä kuivamuonakaappiamme suklaalöydösten toivossa. Koska olen varsin innokas kotileipuri, löytyy kaapista yleensä jotain korvikkeeksi. Tumma leivontasuklaa kelpaa hädän hetkellä kahvikupposeni kylkiäiseksi. Yleensä päädyn kuitenkin kiskaisemaan takin päälleni ja teen vaunulenkillä muutamia lähes elintärkeitä suklaahankintoja komeroon. 

Sanoisin, että suklaankulutukseni on päivittäisyydestään huolimattaa kohtuukäytön rajoissa kun huomioidaan ravintoympyräni muu sisältö sekä täysimetyksen aiheuttama kalorivaje. Keskimäärin suklaaostoksia kertyy viikossa noin 5 € edestä. Siinä olisi toki yksi helppo tapa säästää hieman ruokaostoksissa, mutta yksi Tupla Maxi ei tee paljon kauppalaskussani. Kappalehinta on vain 0,66 €. Monesti kallistun pitämään tätä pienenä summana suuresta nautinnosta.

Muutama viikko sitten isäni kertoi erään firettäjän haastattelusta, jossa tämä kertoi huomioivansa ostoksilla aina myös menettämänsä korkotuotot. Ihan fiksu ajatus pohtia kuluvien eurojen myötä menetettyjä tuottoja! Tuon innoittamana excelöin suklaapaheeni ja lopputulos oli pysäyttävä. Yksittäisen Tupla Maxin todellinen hinta olikin yli 6 euroa!

Pankki ehdotti kuukausisäästösopimuksen tekemistä rahastoon, jonka historiallinen vuosituotto oli 6,1 %. Auvoisista myyntipuheista huolimatta, en ryhtynyt heille rahastosäästäjäksi, sillä kerrytän rahastosäästöjä tällä hetkellä Nordnetin puolella. Olen nyt alle kolmikymppinen ja jos työeläke.fi -sivustoon on luottaminen, tulen pääsemään eläkkeelle 67-vuotiaana. Työvuosia ennen eläkeikää olisi siis jäljellä 37 vuotta. Laskin kuluttavani seitsemän Tupla Maxi patukkaa viikossa (eli 0,66 € * 7 * 4 viikkoa). Hurja määrä vuosia, hurja määrä suklaata.

Kun huomioidaan korko, jonka voisin tienata karkkirahoilleni, suklaa-addiktioni todelliset kustannukset lähestyvät 31 000 euroa ennen eläkkeelle pääsyäni. Ennen eläkeikääni rahaa ehtisi suklaan nykyarvossa palaa 8,2 tuhatta euroa, jolloin menetettyjen korkotuottojen osuus konkurssista on 23 000 euroa. 

Tämä jos mikä saa minut pohdiskelemaan sokerihimoani ihan uudesta näkökulmasta. Samalta istumalta listasin exceliin myös virvoitusjuomapaheeni (kaksi Pepsi Max pulloa viikossa), joka niinikään näyttäisi lyövän melkoisen loven eläkekassaani. Satunnaiset panimo-oluet sen sijaan tuntuvat jo ostohetkellä törsäykseltä ja yhden sellaisen (harvoin nautitun) todelliseksi hinnaksi tulee pöyristyttävät 45,60 €.

Laskelman lopputulemasta huolimatta, en usko, että luovun kahvisuklaastani ainakaan vielä imetystaipaleen aikana. Ehkäpä kuitenkin muistan tämän ajatusleikin seuraavalla kauppareissullani. Kun lopulta päätän opetella irti suklaa-addiktiostani, uskon motivaattorina toimivan ennemminkin aikuistyypin diabeteksen pelko kuin ajatus menetetyistä korkotuotoista.

Mikä todella kannattaa?

Käyttötilini saldo näyttää tällä hetkellä huolestuttavalta. Todellisuudessa tilanne ei ole niin paha kuin ensisilmäyksellä näyttää. Tilillä on tällä hetkellä noin 200 euroa. Huomioitava on kuitenkin, että vanhempainvapaakorvaukset maksetaan loppukuusta eikä puoliso ole maksanut vielä tililtäni veloitettua vastikesummaa, jonka olemme sopineet hänen osuudekseen taloutemme asumiskustannuksista. Lisäksi maksoin pois luottokorttivelkani.

Saatat miettiä, että eikö luottokortin käytöstä olisi säästäessä syytä luopua. Lähtökohtaisesti olen tästä samaa mieltä, mutta sallin itselleni luotonoton tilanteissa, joissa hankinnasta syntyy taloudellista hyötyä. Viime kuussa eteen osuikin säästömahdollisuus, joka edellytti törsäystä yli varojen.

Tiedän matkustavani mimun kanssa seuraavan puolen vuoden sisällä säännöllisesti perheeni luo. Pitkät matkat eivät tule halvaksi. Siksi päätin tehdä jotain äkkiseltään ajateltuna tyhmää. Vilautin luottokorttiani VR:n verkkokaupassa ja ostin 10 kerran sarjalipun. Sarjalipulle tuli kaiken kaikkiaan hintaa 365 €, mutta jokainen lippu tulee taatusti käytettyä. VR:n sarjalippujen hyväpuoli on se, että niitä voivat (ja saavat) käyttää muutkin kuin minä. Myös perheeni voi siis hyödyntää lippuja näillä tienoilla vieraillessaan. Sarjalipulla yhden suunnan hinnaksi jää 36,5 €, kun junaliput näyttäisivät maksavan tänään noin 46 €. Säästöä kertyy sarjalipuilla kaiken kaikkiaan noin 100 €, koska en ole vielä koskaan pystynyt hyödyntämään VR:n säästöhintoja aikataulujen vuoksi.

Vertasin huvin vuoksi paikallisliikenteen lippuhintaa polttoainekuluihin. Monet vertailut tehneenä olen vakuuttunut siitä, että jos minulla olisi auto, se olisi Skoda Fabia. Melko usein on tullut katseltua moisia käytettyjen autojen myyntisivustoilta. Todennäköisesti auto ei olisi uudenkarhea, vaan sillä olisi ikää vähintään 8 vuotta. Kaivoin vastaavaa menopelin keskikulutuksen saksalaiselta Spritmonitor.de -sivustolta.

Laskennassa käytetyt faktat

• Ajokilometrejä 330 km
• Autona Skoda Fabia - vm väliltä 2009-2012
• Keskikulutus  6,68 l/100 km (Spritmonitor.de)
• Polttoaineena 95E10, jonka netin syövereistä kaivamani keskihinta oli eilen 1,529 €/l
• Polttoainekulut: 33,71 €/per suunta

Uskomatonta - mutta totta se on! Jo yhden hengen reissatessa kannattaisi pelkät polttoainekulut huomioituna istahtaa auton rattiin. Jos minulla olisi auto, säästäisin säästölippuun nähden 2,79 € per suunta tai lähes 12 € lipun normaalihintaan verrattuna. Muutaman euron säästö ei ole kummoinen, jos huomioidaan ajamiseen tärvääntyvä aika tai autoilun muut kustannukset, mutta yli 12 € onkin sitten jo vähän eri asia. Junassa on kuitenkin hyvät puolensa. Matkan aikana on mahdollisuus tehdä jotain tuottavaa tai sitten vain rentoutua.

On sääli, että julkinen liikenne ei edelleenkään ole usein taloudellinen vaihtoehto. Vaikka junan käyttö ei ehkä ole taloudellisesti aina kannattavaa, on junalla matkustaminen kuitenkin mukavaa sekä samalla turvallisempaa ja ekologisempaa kuin yksityisautoilu (korjatkaa jos olen tässä väärässä). Eikös siitä olisi syytä tehdä myös kannattavaa?

Noh, oli miten oli. Koska auton hankinta ei meidän tapauksessamme kannata muut kulut huomioituna, satsaus sarjalippuun mahdollisti hyvän summan säästymisen.

Ei unettomia öitä, kiitos

Eräänä maaliskuisena aamupäivänä sain puhelun pankista. Minulle oli nimetty uusi pankkiasiantuntija ja hän ehdotti tapaamista. Enpä ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että myös minä kuulun jonkun asiakasportfolioon.

Ensi alkuun ajattelin, ettei neuvottelu ole tarvetta. Tarkastelin pankkiasioitani viimeksi edelliskeväänä kun kilpailutin asuntolainatarjouksia ja sen myötä myös pankkeja. Ajattelin kuitenkin antaa asiantuntijalle mahdollisuuden, mutta vain koska arkipäivät kotona äärimmäisen hyvä unisen vauvan kanssa saattavat olla toisinaan pitkiä. Lisäksi opin männävuosina kesätöissä erään teleoperaattorin mobiiliasiakaspalvelussa, että kun oma palveluntarjoaja soittaa, kannattaa soittajan myyntipuhe yleensä kuunnella. 

Sovimme asiantuntijan kanssa verkkoneuvotteluajan pankkiasioiden läpikäyntiin. Olipas upeaa huomata, että senkin voi nykyään hoitaa helposti kotoa käsin kahvikuppi kourassa. Erityisesti näin pikkuvauva-aikaan arvostan sitä, ettei tarvitse erikseen lähteä asioille tällaisen vuoksi. Ainut miinus neuvottelussa oli se, että sen ajaksi oli puettava päälle jotain hieman siistimpää ja laitettava ripsiväriä. Eipä tuo muuten olisi ongelma, mutta hoksasin vain muutamaa minuuttia ennen neuvottelun alkua, että hittovie; vastapuoli halunnee nähdä keskustelukumppaninsa.

Pankkiasiantuntija oli valmistautunut neuvotteluun hyvin ja neuvottelu kattoi kaikki keskeiset pankkipalvelut. Enpä oikein innostunut pankin minulle tarjoamista rahastosäästövaihtoehdoista, vaan teen jatkossa omat rahastosijoitukseni Nordnetin puolella kuten olen aiemminkin tehnyt. Ajateltavaa neuvottelu kuitenkin tarjosi. 

Osana pankkipalveluiden kartoitusta, sain melko hyvän korkokattotarjouksen nykyiselle asuntolainalleni. En ole vielä toistaiseksi menettänyt yöuniani korkojen vuoksi tai nähnyt painajaisia viitekoron noususta. Lainanottohetkellä en nähnyt tarvetta suojata lainaa pankin tarjoamilla (hintavilla) instrumenteilla, sillä ajattelin turvautuvani säästöihini jos korot kääntyisivät nousuun. Vuosi on kuitenkin näyttänyt, ettei säästöjä hirveästi kertynyt. Vaikken edelleenkään usko, että ohjauskorko nousisi merkittäväsi lähitulevaisuudessa, ajatus sen mahdollisuudesta hieman hirvittää.

Nyt pankki tarjosi kuitenkin korkokattosopimusta, joka turvaisi asuntolainani korkotason viideksi seuraavaksi vuodeksi hieman yli 15 € kuukausihintaan. Sen pitempään ei tässä asunnossa ole tarkoituskaan asua, joten vaihtoehto on varmasti aikajänteen puolesta riittävä. Mielestäni hinta on hyvin kohtuullinen niistä yöunista, joita ei koskaan tarvitse menettää. Pieni lisämaksu kuukausitasolla ei haittaa kun otetaan huomioon, että sain neuvoteltua viime vuonna lainalleni erinomaisen marginaalin ja korkokuluni ovat tällä hetkellä aika olemattomia.

Tein tarjoukseen liittyen muutaman laskelman selvittääkseni mille tasolle korkojen on noustava, että pääsen diilissä omilleni. Kyhäsin kuumehouruisena excel-taulukon tämän vertailuun ja lopputulemana on, ettei kovin kummoista nousua tarvitse lähivuosina tapahtua, että korkokattosopimuksesta tulee muutakin kuin henkivakuutus. Tämän vuoden tulen varmasti olemaan maksumiehen roolissa, mutta jos viitekorko nousee lähivuosina 0,2 % taikka sen yli, on siitä jo iloa. Se on jo ihan mahdollinen skenaario, jos pankkien pääekonomisteja on uskominen.

Koska en osaa ennustaa, ei auta kuin todeta jälkikäteen kannattiko vaiko ei. Veikkaan, että ohjauskorko pysyy negatiivisena vielä jokusen vuoden, mutta intuitioni on kyllä yleensä väärässä. :D Mitä luulet tuliko tehtyä vikatikki? Veikkauksia diilin kannattavuudesta otetaan vastaan. Diilin myötä ainakin tiedä muutaman vuoden pidempään mitä maksan, kenelle ja milloin, joten puolensa siinä ainakin on.

Korkokattotarjouksen lisäksi sain neuvottelun myötä vihdoin avattua mimulle oman tilin. Lisäksi hänelle laadittiin ihka oma (mutta varsin maltillinen) säästösuunnitelma. Säästäminen on kuulemma hyvä aloittaa ajoissa. 

Edit 9.4.2019: Makustelin korkokattoasiaa viikonlopun yli ennen uutta videoneuvottelua pankin palveluasiantuntijan kanssa. Törmäsin Taloussanomien sivuilla Nordean pääekonomistin Jan Von Gerichin uuteen povaukseen, jonka mukaan EKP saattaa jopa laskea ohjauskorkoa entisestään. Viimeisen puolen vuoden ajalle on mahtunut kyllä melkoisen monta mielipidettä korkojen tulevasta kehityksestä. Jutun seurauksena päätin joka tapauksessa pitää pääni kylmänä ja haudata korkokattoajatukset ainakin toistaiseksi. Onhan osa koroista onneksi toistaiseksi vähennyskelpoista. :D

Kuumehorkassa saa valita mukavuuden

Paleltaa. Kuumetta ei ole paljon, mutta ilmeisesti minua on päässyt puraisemaan jonkin moinen miesflunssa.

En ole käyttänyt vielä huhtikuun puolella lainkaan rahaa ruokaostoksiin. Se kertonee enemmän pakkaseen ja kuivamuonakaappiin kertyneestä ruokapuskurista kuin kulukuurin onnistumisesta. Päätin kuun alussa, että tyhjään pakkasta senkin uhalla, että alkukuun ateriat eivät ole varsinaisia makunautintoja. Mimu saa vielä toistaiseksi ravintonsa minusta, joten senkin puolesta on kauppareissut voinut jättää väliin. Muutoinkaan mimu ei tietenkään saa joutua kärsimään pihistelystäni. Rajaan kulukuurin omiin kuluihini ja mimulle ostetaan aina kun on tarvetta.

Alkuviikko vietettiin sisätiloissa paria vaunulenkkiä lukuun ottamatta, koska mimun nenu vuosi ja välillä yskittiin. Äitiä ja iskää tuo pieni nuha hirvitti, mutta pienen menoa se ei hirveästi vaikuttanut onneksi vaivaavan. Valitettavasti vauvaikäisen kohdalla apukeinot ovat vähissä, jos ei lasketa NenäFridaa ja korotettua pinnasängyn päätyä. Onneksi mimusen nuha laantui parissa päivässä ja pöpö iski sen sijaan kyntensä minuun.

Iho oli kananlihalla kun harhauduin Kotipizzan sivulle. Pizzatilaus on vastoin kulukuurini periaatteita, mutta päätin, että kipeänä saa hairahtaa. Alkukuu on mennyt niin hyvin, että pysyn vallan mainiosti tavoitteissani. Lisäksi olen onnistunut saamaan huhtikuulle muutamia pikkutienestejä, jotka kattaisivat muutaman hairahduksen lisää. Ne laitan kuitenkin säästöön, kunhan kotiutuvat.

Huhtikuulle sattui onneksi kampanja, jonka myötä Kotipizzan kotiintoimitukselle ei tullut lainkaan kuluja. Tilauksenkin onnistuin sattumalta tekemään lounasaikaa, mikä tiesi maksutonta 0,5l Pepsi Maxia kylkiäisiksi.

Lupaan palata ruotuun heti kun kuume laskee.

Ain't nobody got time for that

Nyt on aika valjastaa kaikki näppärät säästökikat, joilla päivittäistavaraostosten määrästä ja hinnasta saisi höylättyä siivun pois. Olen lueskellut hyvän aikaa erinäisiä talous- ja säästöaiheisia blogeja ja olen omaksunut niistä muutamia itseäni fiksumpien säästövinkkejä. Ajattelin jalkauttaa niistä muutamia, mutta ensin kerron yhden hyväksi kokemani säästövinkin, jota moni saattaisi pitää ensikuulemalta enemmänkin rahan tuhlauksena. 

Henkilökohtaisesti testaamani ja oivaksi toteamani säästökeino on yksinkertainen: Tilaa ruokaostokset verkosta. Joku on varmasti jo haukkumassa blogini paskavinkkeineen maanrakoon ja lopettamassa postauksien tilauksen (heh, oikeastaan sinulla on tällä hetkellä vielä erinomaiset mahdollisuudet olla sen ensimmäinen tilaaja). 

Erään suomalaisen tavarataloketjun applikaatio säästi minulta talvikuukausien aikaan huiman määrän rahaa ja vaivaa. Autottomassa taloudessamme tilaaminen oli arjen pelastus. Talvella pienen vauvan kanssa ei useampaan viikkoon ollut asiaa ulkoilemaan eikä miehellä ollut hinkua toimia lähettinämme päivittäin. Asuinalueellani verkkotilauksen toimitusmaksu oli 9,90 €, mutta joka kymmenes tilaus on maksuton. Toimitukselle tuli siis todellisuudessa hintaa 8,91 €. (*) Koska taloudessamme ei sitä autoa ole, kerran viikossa tai puolessa toista tehty verkkotilaus säästi meiltä noin viisi visiittiä lähikauppaamme. Kävellen tai pyörällä kun ei ole mahdollista haalia suuria määriä kerralla. 

Päivittäistavaraostosten tilaaminen synnytti taloudellisia säästöjä kolmesta näkökulmasta: 

1. Kuljetuksen hinnalla ei saisi tehtyä montaakaan virheostosta. Kaupassa ei ole aikaa jahkailla loputtomiin. Siellä päätöksiä täytyy tehdä nopeasti eikä jokaisen tuotteen kohdalla ole aikaa suorittaa perinpohjaista hintavertailua. Kiireestä johtuvat harkitsemattomat tuotevalinnat ja heikko selkäranka tulevat puolentoista viikon aikana maksamaan minulle vähintään kuljetusmaksun verran - todellisuudessa rutkasti enemmän. 
2. Tilaaminen kannustaa suunnittelemaan. Tilatessa ruokaostokset oli suunniteltava huolellisuudella, jotta kaikki tarpeellinen saatiin tilattua kerralla viikoksi tai kahdeksi. Tilausta saattoi rukata useamman päivänkin ajan aina ostoskorin keräyshetkeen asti. Oli siis helppoa tehdä vielä viime hetken viilauksia, vertailla eri ruisleipien kilohintoja ja käydä läpi ostoskorin sisältö läpi vaikka muutamaankin otteeseen. Ostoskoria kootessa näin jatkuvasti tilauksen yhteissumman, mikä kannusti haastamaan omia ruokasuunnitelmiani. Tarvittaessa oli helppo heivata liian kalliit ideat vielä viime metreillä ja vaihtaa yhden päivän ateria vaikka kasvissosekeittoon.
3. Näet ruokaostosten kuluvaikutuksen pidemmälle. Netistä tilatessa osasin hyvin arvioida, minkä verran ruokaostoksiin on kulunut kuukauden aikana. 

Harkitsen ruokaostosten tilausta jälleen. En usko, että se ainakaan tulisi kalliimmaksi kuin nykyinen ostoksilla ramppaaminen. Aion pitää tämän option mielessä erityisesti, jos kevätflunssa pääsee puraisemaan. Nenä on jo hieman tukossa.  

(*) Mielestäni kustannuksia laskiessa on loogista huomioida myös ilmaiset kupongit. Mutta toki vain silloin, jos tietää ne käyttävänsä. Onhan lähes kaikissa kunnollisissa indekseissäkin huomioitu maksetut osingot. Lyömätöntä logiikkaa siis. :D

Not today, lähikauppa

Vanhempainvapaalla on toisinaan yllättävän helppoa elää kulutehokkaasti, mutta toisinaan taas lähes mahdotonta. Olen laskenut itselleni melko joustavan käyttöbudjetin, jolla pääsen 45% säästötavoitteeseeni. Rahaa saa kulua keskimäärin 20 € päivässä, jotta talous pysyy ruodussa. Summa sisältää kaikki hankinnat viihteestä kauppaostoksiin.

Tavoitteesta huolimatta tuntuu siltä, että kaikki puuha kodin ulkopuolella johtaa säästötavoitteideni rapistumiseen. Vaunulenkinkin päätepisteenä on usein vähintään lähikauppa, jossa teen tapani mukaisesti liudan heräteostoksia. Olen itsehuijauksen kruunaamaton mestari ja uskon viimeistään lenkin puolivälissä, että kyllä siellä kaupassa on käytävä - maitoakin kaapissa on vain vähän toista litraa. Todellisuudessa tuo määrä riittäisi varsin hyvin kahteen kahvikupilliseeni ja voisin jättää turhan reissun helposti väliin. Monesti poistun lähikaupasta kassit pullollaan mitä maittavampia herkkuja maitolitran unohtuessa epähuomiossa kaupan hyllylle. Ja muovikassinkin joudun ostaa, kun kestokassi jää lenkille lähtiessä eteiseen - eihän sinne kauppaan nimittäin ollut tarkoitus mennä. Kaupassa käynnistä on tullut minulle velvollisuuden sijaan hupia ja se on yksi arkipäivän kohokohdista. Kai se on merkki lievästä mökkihöpertymisestä.

Ennen äitiyslomaa tai hoitovapaata olin melko maltillinen ruokaostosten tekijä. Päivittäistavarakulut pysyivät kuukausitasolla 250 € hujakoilla. Tuolloin tosin söin ulkona päivittäin ja lounasruoan kustannuksen vähennettiin palkastani. Usein ei kotona enää iltasella laitettu ruokaa, vaan iltapala riitti ylläpitämään henkirievun. Toki ruoka on välttämättömyys ja sitä on väistämättä ostettava kotiin nyt enemmän kuin duuniarjessa. Mikään ei kuitenkaan estäisi tekemästä sitäkin kustannustehokkaasti. Jos siis ei lasketa omaa selkärangattomuuttani ja persoutta erinäisille herkuille. 

Toissa päivänä törmäsin pariin maaliskuiseen kauppakuittiin ja kävin ne huvikseni läpi erityisellä kriittisyydellä. Huh huh, millaisia heräteostoksia niihin sisältyi. Yksi varma tapa tehostaa alkanutta kulukuuria olisi varmasti pitää kiinni laihdutuskuurista, mutta näen kuitenkin parhaaksi elää yhdenlaisella kuurilla kerrallaan.

Tästä johtuen (ja huonoista tavoistani huolimatta) päätin aamulenkillä kärrytellä lähikaupan ohi ja väistin todennäköiset heräteostokset. Kyllä se selkäranka siitä pikkuhiljaa vahvistuu.

Alkutilanne ja tavoitteet

Henkinen päätös kulukuurille ryhtymisestä on tehty, mutta paljonko sitä vyötä täytyy kiristää?

Lyhyesti taloudellisen tilanteeni voi summata seuraavasti:

• perheeni on pieni ja vastaan noin 70 % perheen kuluista (puolisoni on nimittäin opiskelija)
• saan nettona n. 1.950 €/kk vanhempainvapaakorvausta ja vietän päivät kotona mimun kanssa
• minulla on nykyisiin kuukausittaisiin etuuksiini nähden iso asuntolaina, josta vastaan yksin
• tehokasta säästöaikaa ennen vanhempainvapaajakson päättymistä 5kk
  

Mihin pyrin vuonna 2019:

• säästöprosentti 45 %/kk ennen hoitovapaan alkua
• hoitovapaakuukausien kustantaminen vyötä kiristämällä (tässä huomioitakoon, että tarkoituksenani on jatkaa asuntolainan lyhentämistä hoitovapaakuukausien ajan)
• jatkuva rahastosijoittaminen pienellä kk-summalla
• satunnaiset pienet osakesijoitukset

Lyhyen tähtäimen tavoitteet ovat varsin kirkkaat ja ehkä hieman kunnianhimoisetkin. Mutta kai tavoitteiden täytyy sitä ollakin. Hoitovapaakuukaudet koittavat eittämättä nopeasti, joten jokaisella säästöpossuun kilahtavalla kolikolla on nyt jättimäinen vaikutus siihen miltä jääkaappimme sisältö näyttää ensisyksynä. Olisiko sinulla vinkki siihen miten niitä jäisi enemmän taskun pohjalle?

PS. Postaus ei pidä sisällään aprillijäyniä.