Luottokelpoinen puoliso ja anti-into

Kun puolisoni rahakirstun pohja alkoi paistaa viime kuun lopulla, lupauduin kunnollisena siippana myöntämään hänelle luottoa kohtuullisella korolla. Luit aivan oikein - korolla. Lainasummaksi sovittiin 338 euroa, jonka hän lupasi maksaa takaisin elokuun veronpalautuspäivänä. 

Hän ehdotti maksavansa melko hövelin koron lainalle, mutta päädyimme yhteistuumin sopimaan lainalle 18 € koron koko laina-ajalta. En osaa tarkalleen kertoa miten summaan päädyttiin, mutta prosentuaalisesti se tarkoittaa 5,3 % korkotuottoa lainoitukselle (Fun Fact: Tämän lainan todellinen vuosikorko olisi luottolaitosten käyttämää 360 korkopäivää käyttäen noin 18,7 % eli ainakin huomattavasti pikavippiyhtiöiden kulutusluottojen vuosikorkoa matalampi).

Ei - en ole karmea kitupiikki tai sydämetön kiskuri. Olisin luonnollisesti lainannut summan korottakin. Suostuin kuitenkin ehdotukseen, kun hän vakuutteli olevansa esittämänsä tarjouksen suhteen tosissaan. Luulen, että häntä harmitti puolestani, sillä rahan lainaamisen seurauksena jouduin jättämään väliin Atari SA:n huhtikuisen listautumisannin, johon osallistumisesta ehdin hieman haaveilla. 

Kun kuulin Atarin annista, tunsin suurta houkutusta heittäytyä mukaan uhkapeliin lyhyen tähtäimen merkinnällä. Puolisoni näkemyksensä oli, että pelilegendan kultavuodet ovat takana eikä sijoituspäätöstä tule perustaa nostalgiaan. Selailin listautumisesitteitä ja yhtiön sivuja etsien vahvistusta intuitiolleni siitä, että lyhyen aikavälin sijoitus kannattaisi muutenkin kuin hauskana kokeena. Atarin yhteistyö Teslan kanssa kuulosti korvaani yhtiön ainoalta rahakkaalta projektilta eivätkä muut projektit vakuuttaneet.

Jos ihan rehellisiä ollaan, sydämessäni olin samaa mieltä Atarin näkymistä hänen kanssaan, vaikka tutkimusten jälkeen uskoin edelleen siihen, että markkinoilta löytyy taatusti liuta sijoittajia, jotka haluaisivat ensiviikkoina lukeutua kulttiyhtiön omistajiin. Puolisoni mielipidettä ja omia ristiriitaisia fiiliksiä kuunnellen, hylkäsin ajatukseni antiin osallistumisesta liian riskisenä eksperimenttinä ja lainasin pienen summan hyvillä mielin.

Jälkiviisaana voidaan todeta, että Atarin avauskurssi nousi merkittäväsi merkintähintaa korkeammaksi ja sijoituksella olisi saattanut parin päivän jälkeen tienata hienon pikavoiton. Nostalgia siis puri ja moni listautumisviikolla havitteli omistajan titteliä
.
Jos muistelen Nordnetin palkkiohinnastoa oikein, listautumisanteihin osallistuminen on kulutonta niiden listautumisantien kohdalla joihin Nordnet osallistuu (päätäni en pistä pölkylle tapauksista, joissa listautuminen tapahtuu Atarin tapaan Tukholman First North listalle). 

Kuva kaapattu Nasdaq OMX Nordicin sivuilta.

Huvikseni tein laskelman siitä miten paljon olisin voinut tienata lyhytaikaisella Atari-merkinnällä, jos olisin luottanut intuitiooni ja kerännyt rohkeuteni pieneen leikkimieliseen kokeiluun. 

Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, etten kuitenkaan olisi hoksannut luopua leikistä oikeaan aikaan ja olisin todennäköisesti pitänyt osakkeista kiinni huomattavasti pidempään. Siispä teoreettiset voitot eivät tosielämässä ole sama juttu kuin menetetyt voitot. Tänään Atarin kurssi näytti olevan enää 3,8 kr, joten muutaman viikon jälkeen ei olla kovin kaukana alkuperäisestä merkintähinnasta.

Vaikka olisin saattanut netota Atari-merkinnällä hieman puolisoni lupaamaa korkoa enemmän, nautin järjestelyyn tyytyväisen puolison seurasta jokaisen pennosen edestä. ;) <3

Listautumisantiin osallistuminen tuntuu edelleen kovin houkuttelevalta ajatukselta. En edes kuvittele sen olevan taloudellisesti fiksua omassa tapauksessani. Olisi kovin kutkuttavaa päästä ensimmäisten joukossa vuoristorataan. Jään siis innokkaana odottelemaan säästöjen kertymistä ja sopivaa IPOa.

Huhtikuun kulukatsaus: Vahva aloitus

Lempeä kevätaurinko paistaa makuuhuoneen törkyisistä ikkunoista. Se muistuttaa samaan aikaan kesän lähestymisestä ja sen tuomista kiireistä. Ikkunat pitäisi pestä, parveke laittaa kesäkuntoon ja asuntoa kunnostaa. Nykyisin nuo kaikki on helpommin sanottu kuin tehty. Mimu vaatii toisinaan äidin herkeämätöntä huomiota, mikä on omiaan hidastamaan kevään projekteja.

Kulukuurista huolimatta - tai ehkä juuri sen vuoksi - huhtikuu hujahti hetkessä. Blogin kirjoittaminen on osoittautunut oivaksi henkireiäksi ja säästökannustimeksi. Alkukuun kiireiden tasaannuttua koitti viimein sopiva hetki summata huhtikuu ja excelöidä ensimmäistä kertaa tositarkoituksella. 

Jännittävää se oli, mutta lopputulos yllätti minut positiivisesti. Säästöä kertyi ruhtinaalliset 45% eli 981,80 euroa. Pääsin säästötavoitteeseeni, vaikka laatimastani budjetista poiketen tuhlasin kodinparannustöihin ja kotimaan matkailuun. Kulukuuri sai siis hienon startin.

Huhtikuiset tulovirtani jakautuivat seuraavasti: 

Kirppismyynnit: Huomasin jälleen hilloavani tarpeettomaksi käynyttä tavaraa kaappieni perukoilla. Myin kaapissa lojuneen mekon sekä käyttämättä jääneen hajuveden.

Vakuutusmaksun palautus: Kilpailutin huhtikuun alussa kotivakuutuksemme, koska koin sen olevan kallis. Kiitos ammattijärjestöjen alennusten sain OP:lta tarjouksen, jonka myötä säästämme vakuutusmaksuissa yli 50 euroa vuositasolla. Edeltävä vakuutusyhtiö palautti osan viime syksynä maksamastani vakuutusmaksusta. Koska huhtikuulle ei osunut vakuutusmaksuja, maksun palautus on laskelmassani esitetty tulovirroissa. Ei ehkä ihan oikein, mutta menköön.

Huhtikuun kulut

Kulujakauma
Kulutasaus	61,00 €
Ravintolat ja herkut	73,80 €
Vastikkeet	221,29 €
Ruoka	167,88 €
Viihde	67,47 €
Sisustaminen	311,18 €
Vaatteet	45,69 €
Harrastukset	24,10 €
Opintolainan lyhennys	82,53 €
Muut kulut	42,49 €
Lasten tavarat/vaatteet	10,90 €
Julkiset	101,00 €
Puhelinkulut	9,50 €
Remontointi	165,00 €
Asuntolainan korko	70,00 €
Kulujen tasaus	-273,00 €

Yhteensä 1180,83 €

Kuukauden yksittäisiä suurimpia kuluja olivat parvekkeen kesäkalusteiden hankinta (285,76 €) sekä remontointikulut (noin 165 €). Kodin viihtyvyys on minulle tärkeä asia enkä usko, että siitä tinkiminen on pitkällä aikavälillä kannattava tai palkitseva tapa säästää. Mukavassa ja omaa silmää miellyttävässä kodissa on helpompi jättää turhuudet verkkokauppojen hyllyille. Toisinaan onkin parasta sijoittaa hieman, jotta voi säästää enemmän. 

Teimme huhtikuussa kaksi kotimaan matkaa. Ensimmäisen matkan kustansin maaliskuussa ostamallani sarjalipulla. Loppukuusta päätimme yllättäen lähteä myös hieman pidemmän matkan päähän sukuloimaan. Perheseikkailu mummolaa kauemmas oli hauska elämys koko perheelle, vaikka yksin minun junamatkoilleni tulikin hintaa noin 100 euroa. Kivasta viikonloppureissusta hinta on kuitenkin pieni. Onneksi mimu matkustaa rattaissaan toistaiseksi maksutta. 

Taulukossa näkyvät kulutasaukset ovat perhetaloutemme sisäisiä rahasiirtoja. Huhtikuussa maksoin puolisolleni kaiken kaikkiaan 61 euroa, mikä kattoi osuuteni hänen tekemistä ruokaostoksista. Huhtikuussa sain 273 euroa kattamaan maksamiani kuluja. Summa kattaa hänen osuutensa asumiskuluistamme (eli asuntomme vastikkeen) sekä jonkin verran muita maksamiani kuluja. 

Ruoka- ja päivittäistavarakulut jäivät huhtikuussa mataliksi, sillä päätin tietoisesti tyhjentää pakkasemme sisältöä. Huhtikuun herkkuostokset jäivät tavanomaista vähäisemmiksi alkukuussa potemani flunssan seurauksena, sillä se piti minut neljän seinän sisällä.

Huhtikuun summaus toi totisesti uutta puhtia toukokuulle. Ruokaostokset ovat lähteneet tässä kuussa hanskasta, mutta vielä ei ole myöhäistä ryhtiliikkeelle. Huhtikuun summauksen myötä huomasin, että säästötavoitteeni on hyvin realistinen ja vyöhön jäi vielä hyvin kiristämisen varaa.

Viihdepalveluiden suossa

Olin jo laskenut itselleni tarkan kuukausibudjetin toukokuulle, kun sähköpostiini kilahti odottamaton lasku. Tiede-lehden tilaus oli jäänyt katkaisematta tarjouskauteen ja Sanoma muisti minua sen kunniaksi minua laskulla, jonka loppusumma oli 81,90 €. Tämä on minulle iso oppiraha maksettavaksi. Tällainen huolimattomuus ei sovi säästäjälle.

Kun aloin kulukuurille, päätin karsia turhat lehtitilaukset ja viihdepalvelut, joita oli melkoinen arsenaali. Päätin, että kitukauden ajaksi minulle riittää varsin hyvin Netflix, jonka lisäksi käytän toki maksuttomia suoratoistopalveluita, kuten Yle Areenaa. Päätin siis luopua toistaiseksi Audiblesta, Bookbeatista, Viaplaysta sekä HBO Nordicista. Kaikkia näitä en toki ole tilannut samanaikaisesti, vaan olen jokaisen palvelun on-off -sekakäyttäjä.

Kuukausi säästökuuria on takanapäin enkä ole vieläkään päättänyt HBO Nordicin tilausta, vaikka tarkoitus oli rajata taloutemme suoratoistopalvelut yhteen voimassa olevaan sopimukseen. Game of Thronesin viimeinen kausi sai minut luopumaan alkuperäisestä suunnitelmastani. Parin viikon kuluttua voinee HBO-tilauksenkin laittaa jälleen jäihin.

Vaikka suoratoistopalvelut tulevat halvemmaksi kuin sarjojen tai elokuvien vuokraus, ei useamman palvelun hankkiminen ole nyt rahan väärti. Mimun kanssa hyöriessä, ei sarjojen ylenpalttiseen seuraamiseen ole oikeastaan mahdollisuuksia, vaikka pienen leikkejä eivät äiskän ohjelmat tunnukaan häiritsevän.

Suoratoistopalvelut ovat taloustutkimusten mukaan osa suomalaisten kotitalouksien kulutuskoria. LähiTapiolan tutkimuksen mukaan joka kymmenes suomalainen käyttää viihde- ja mediapalveluihin jopa yli 50 euroa kuukaudessa. Hurja summa, mistä oma viihde- ja mediapalveluiden kulutuksenikaan ei ole ollut kaukana! Tuota summaa nostavat taatusti katkaisematta jääneet palvelut ja niiden kuukausimaksut. Niin kätevä kuin automaattisesti veloittuva palvelumaksu onkin, olen kerran jos toisen maksanut itsekin palvelusta, jota en olekaan juuri käyttänyt. Nyt kun jokaisella eurolla on väliä, oma tohelointi harmittaa aina kahta pahemmin. Yksikin turha viihdepalvelun kuukausimaksu tekee ison loven kulutusbudjettiini.

Aiemmin käytin viihdepalveluihin ja lehtitilauksiin yhteensä keskimäärin noin 40 euroa kuukaudessa ja säästökuurilla oli tarkoitus puolittaa summa. Tähän ei siis vielä olla päästy, mutta kesäkuun puolella ollaan jo aika lähellä. Tuolloin tilauksista voimassa pitäisi olla enää Hesarin nettiversion kuukausitilaus ja Netflix. Ja vahingossa jatkunut Tiede-lehden tilaus.

Vanhempainvapaan ja hoitovapaakuukausien aikana haluaisin muutoinkin käyttää enemmän kirjaston palveluita. On tosin sääli, että lähimpään kirjastoon on melko pitkä matka. Lukisin juuri nyt todella mielelläni sijoittamiseen liittyvää kirjallisuutta, jota löytyy mediapalveluista melko vähän. Kirjaston varauslistoja katsellessa voi aistia sijoittamisen trendikkyyden, sillä moniin kirjoihin on muodostunut lähes sietämättömän pitkät varausjonot. Minun kaltaisen hötkyilijän on vaikea malttaa odottaa vuoroaan, mutta nyt ei auta kuin sinnitellä.

Mitkä media- tai viihdepalvelut ovat sinulle välttämättömyyksiä? Tai osaatko vinkata, mistä saisin edullisesti hyvää sijoituskirjallisuutta käsiini?

Oma koti kullan kallis

Viime vuosi oli kaikin puolin hyvin poikkeuksellinen vuosi. Tieto mimun saapumisesta käynnisti minussa pesänrakennusvietin ja vauvauutiset potkaisivat monille mielessäni pyörineille projekteille vauhtia. Talouden näkökulmasta isoin tempaukseni oli ensiasunnon osto.

Asuimme ennen mimun syntymää vuokralla opiskelija-asuntosäätiön omistamassa kolmiossa. On jokseenkin huvittavaa, että meistä tuli jälleen opiskelija-asuntosäätiön asiakkaita kolme vuotta valmistumiseni jälkeen.

Vuokra-asuntomme sijainti oli täydellinen, mutta opiskelijaboksissa asuminen oli muutoin melkoinen kompromissi. En missään vaiheessa kotiutunut vuokra-asuntoon vaan tilanne tuntui alusta alkaen väliaikaiselta. Taloudellisesti oli kuitenkin erinomainen päätös asua hieman vaatimattomammin sen aikaa kun asuntosäästöt karttuivat ja uusi kaupunki tuli tutuksi.

Kypsyttelin ajatusta oman asunnon ostamisesta pitkään, mutta vasta vauvauutiset saivat minut jalkautumaan asuntonäyttöihin asti. Yks-kaks olinkin asuntovelallinen. Kodiksemme valikoitui hyväkuntoinen kolmio läheltä silloista vuokra-asuntoamme. Asunto ei välttämättä ollut hintansa puolesta löytö, mutta se sijaitsee kävelymatkan päässä isoista kaupoista ja työpaikaltani. Uskon muutoinkin nykyisen asuinalueemme potentiaaliin. Näen sieluni silmin alueen elävöityvän lähivuosien aikana.

Sijainti oli asunnon valinnassa erityisen tärkeää, koska minulle oli tärkeää, että pärjäämme jatkossakin ilman autoa. En kaipaa moista riippakiveä elämääni juuri nyt. Taisin olla toimistomme ainut autoton ja monia kollegoita työmatkapyöräilyni on huvittanut. Minulle pyöräily on kuitenkin loistava keino irtautua työpäivän hulinasta ja samalla säästän huomattavan summan selvää rahaa.

Vaikka vuokralla asuminen oli meille opiskelija-asuntosäätiön asiakkaina edullista, perhetaloutemme säästää vuositasolla yli 6 000 euroa asumalla omistusasunnossa. Lainan kulut ovat nykyisellä korkotasolla melko maltillisia, koska näin vaivaa asuntolainatarjouksia kilpailuttaessa. Sain lopulta sovittua oman pankkimme kanssa hyvän marginaalin lainalle (0,5%). Alhaisemmankin marginaalin olisi saanut, mutta pankkipalveluiden hintataso, lainaan liittyvät kertamaksut sekä keskittämisedut huomioituna pankin vaihto ei olisi ollut kannattavaa. Matalien korkokulujen lisäksi hyvin hoidetun ja vakavaraisen taloyhtiömme perimä hoitovastike on varsin kohtuullinen.

Vastaan asuntolainasta sekä sen kuluista yksin, joten sovimme, että puolisoni maksaa kuukaudessa hoito- ja käyttövastikkeitamme vastaavan summan. Niille tulee meidän neliömäärällä hintaa 220 euroa kuukaudessa. Vastikkeiden lisäksi puolisoni maksaa sähkön siirtomaksun. Muilta osin vastaan asumiseen liittyvistä kuluista, mikä johtaa mielestäni melko reiluun kulujakoon. Tämän järjestelyn myötä todelliset asumiskustannukseni ovat siis hyvin pienet ja samalla puolisonikin säästä aiempaan vuokran puolikkaaseen verrattuna noin 70 euroa kuukaudessa.

Pahin pesänrakennusvimma on haihtunut nyt kun mimun voi kaapata syliin. Mimun naureskellessa leikkimatolla en voi olla pohtimatta olisi vauva-arki maistunut ihan yhtä ihanalta vanhassa vuokra-asunnossa. Todennäköisesti - Toisaalta on hyvä juttu, että hormonit saivat minut vihdoin liikkeelle. Niiden myllätessä päädyin (toivottavasti) tekemään taloudellisesti järkevän päätöksen.

Juurisyyanalyysi osa 1: Hyvä mieli, isommat säästöt

Säästöni ovat laihanlaiset. Olen säästökuurini alettua käyttänyt illan jos toisenkin pohtien sitä miksi näin on käynyt. Jossittelusta ei tietenkään ole apua, mutta taloudellisen tilanteeni korjaaminen edellyttää mielestäni perinpohjaista juurisyiden analysointia.

Opiskelijavuosinani tein töitä ylläpitääkseni elintasoani ja otin hieman opintolainaakin. Säästäminen ei tullut tuolloin edes mieleeni. Kyllä minulla taisi aina olla tilillä rahaa kuukauden kulujen verran, mutta ei koskaan yhtään enempää. Aloitin säästämisen opintojen loppuvaiheessa, jolloin tein oikeastaan jo alani töitä gradun kirjoittamisen ohella. Talletin kuukausittain jokusen roposen ASP-tilille, jonka kerryttäminen oli päällimmäinen (ja ainut) tavoitteeni. En tiennyt mistä tai milloin hankkisin ensimmäisen oman kotini. Ajatus oman asunnon hankkimisesta tuntui tuolloin utopialta. Vaikka ajatus omasta kodista kuulosti täysin mahdottomalta, arvelin että ennen pitkään se on minullakin edessä. Sinänsä oli fiksua aloittaa käsirahan kerrytys jo ennen varsinaisia ostosuunnitelmia, mutta suunnitelmattomuus takasi sen, että säästöt kertyivät hitaasti.

Valmistumisen jälkeen päädyin pääkaupunkiseudulle, kuten lähes kaikki muutkin vastavalmistuneet ekonomitoverini. Muuton myötä kuukausittaiset elinkustannukset nousivat omiin sfääreihinsä. Helsingissä vuokra-asuntomme oli noin 10 m2 pienempi kuin opiskelija-asuntomme, mutta samaan aikaan neliöhinta tuplaantui. Oikeastaan ihan kaikki oli pääkaupunkiseudulla kalliimpaa tarkemmin pohdittuna. Siispä säästöön ei kertynyt paljonkaan.

Säästösuunnitelmiin vaikeutti myös se, että asiantuntijan alulle maksettiin hyvin maltillista korvausta vaivoistaan. Ihan syystäkin kyllä - opinnot tarjoavat yllättävän laihat eväät työelämään ja rehellisesti pohdittuna työnantajani tarjosi minulle paremminkin oppisopimusjärjestelyn kuin oikean työpaikan. Opintojen alkutaipaleella kuvittelin, että pääsisin heti kunnon tienesteille. Luulin ihan oikeasti pääseväni kuukausituloissani maagisen 4000 € yli viimeistään toisen työvuoden jälkeen. Noh, yli mentiin, vaan ei ihan kahdessa vuodessa.

Pääkaupunkiseudun tiukka työtahti, niukka budjetti ja pitkät työmatkat olivat toisinaan liikaa, mutten tiennyt miten irtautuisin siitä. Olen pohjimmiltani yksi niistä tyypeistä, jotka lähtökohtaisesti nauttivat työnteosta ja ovat valmiita vastaamaan maileihin myös vapaa-ajalla. Oravanpyörissä ei sinänsä ole mielestäni mitään pahaa, mutta tuo nimenomainen juoksulenkki alkoi muutamassa vuodessa käydä vanhaksi. Tuolloin en osannut nauttia työstä saati sitten pääkaupunkiseudulla asumisen eduista. Ainut mielihyvänlähde oli tunne siitä, että minua tarvitaan. 

Onneksi kohtalo puuttui peliin, kun en itse osannut hypätä oravanpyörästäni pois. Puolison opiskelupaikka toiselta paikkakunnalta oli ratkaisu kaikkeen. Uusi paikkakunta tiesi uutta työtä, parempaa tulotasoa ja samalla kaikin puolin leppoisampaa elämää. Enpä olisi osannut edes toivoa niin kokonaisvaltaista muutosta. Uskon, että olisin tietoisesti saavuttanut noista eduista ehkä yhden, mutta sattumankauppa korjasi kaiken yhdellä kerralla.

Viimeisen kahden vuoden aikana olen säästänyt enemmän kuin koskaan aiemmin ja kuluttanut samalla huomattavasti vähemmän. Sisällä vellovaa tyytymättömyyden tunnetta ei tarvinnut enää lääkitä toistuvilla kauneushoidoilla tai päättömällä shoppailulla. Opin, että toisinaan vaihtamalla paranee ihan kaikki ja jää vähän rahaa säästöönkin. Samalla huomasin, että elämän ollessa paremmalla uralla, on säästäminenkin huomattavasti helpompaa.

Maaliskuun pienet lisäykset ja edelliskevään emävirhe

Maaliskuussa tein kaksi pientä hankintaa. Ostin siivun Nordeaa rahanpesu-uutisoinnin jälkeisessä notkahduksessa ja tein pienen lisäyksen osinkojen irrottua. Koska satuin olemaan kärppänä koneen äärellä osakkeiden dipatessa, sain ne hankittua varsin hyvään keskihintaan. Sijoitukseni saa näillä näkymin kerryttää minulle osinkotuottoja vuosien ajan, mutta optimistina uskon saavani siivulleni mukavan tuoton jo seuraavan puolen vuoden sisällä, jos tarve niin vaatii. Parin päivän takaiset uutiset LR Realkredit A/S:n osakkeiden myynnistä ainakin sysäsivät osakkeen jälleen nousuun. 

Sijoittajana olen täysi noviisi, mutta yritän lueskella sijoittamisesta ja pitää itseni kartalla yrityskentän tapahtumissa. Pyrin rehellisyyteen niin itselleni kuin muillekin ja myönnän sen myötä myös tekemäni virheet.

Yksi viime kevään virheistäni vei salkkuni tuntuviin pakkaslukemiin. Ostin tuolloin hyväuskoisesti sitä mitä analyytikot suosittivat enkä perehtynyt yhtiöön itse riittävissä määrin. Ostoskoriini päätyneiden osakkeiden tavoitehinta maalaili kuvaa kasvupotentiaalista, jota ei loppu viimein ollutkaan. Annoin tuolloin tavoitehinnalle liikaa painoarvoa ja luin muuta markkinatietoa sen valossa. Tiedon kriittinen arviointi on vaikeaa, kun on jo määrätietoisesti vetänyt ostohousut jalkaan.

Surutti kovasti seurata osakkeen vapaapudotusta ja pikkuruisen salkkuni pakkaslukemia. En ole vielä realisoinut tappioita, vaan toivon vielä ihmettä. Harras toiveeni on, että kyseiselle yhtiölle löytyy vielä joku päivä ostaja, jonka avokätisyys näkyy minunkin lompakossani. Vaihtoehtoisesti osinkotuotot saavat paikkailla osakkeen laskenutta arvoa tulevien vuosien ajan.

Hyvää tässä on se, että virhehankinta teki minusta varovaisemman. Päätin tuolloin, että keskityn toistaiseksi rahastosäästämiseen. Teen osakehankintoja harvoin ja harkiten. Siitä huolimatta oppirahoja riittää varmasti vielä maksettavaksi.

Korkoa korolle - helposti ja nopeasti

Korkoa korolle - siinä vasta ilmiö. Väitetysti jo Albert Einstein tunnusti sen ihmeellisyyden toteamalla ilmiön olevan maailman kahdeksas ihme ja universumin mahtavin voima.

Edellisessä postauksessani kerroin tekemistäni suklaalaskelmista, jotka paljastivat addiktioni myötä menetetyt korkotuotot. Minun tapauksessani on mielekkäämpää laskea hukkaan heittämieni kolikoiden myötä menetettyä korkotuottoja kuin povata sijoitusomaisuuteni arvonnousua. Sijoitussalkkuni on nimittäin tällä hetkellä pakkasella. Mielestäni on silti ajoittain hauska leikitellä ajatuksella sijoitusomaisuuteni arvonnoususta.

Yksinkertaiset korkolaskut onnistuvat näppärästi Excelissä. Kuten joku saattaa arvata, rakastan Exceliä, vaikka taidoissani on vielä rutkasti kehittämisen varaa. Suoraviivaisten korkolaskujen laskeminen onnistuu kuitenkin minultakin yhdellä simppelillä ja varsin käyttökelpoisella kaavalla. Itse keksin kyseiselle kaavalle aina toisinaan mielenkiintoista käyttöä.

Excelissä korkoa korolle laskelmat onnistuvat FV -kaavalla. Jos käytät Exceliä suomeksi (en kyllä ymmärrä miksi kukaan niin tekisi), samainen kaava on nimeltään TÄMÄ.ARVO. 

Kokonaisuudessaan kaava on seuraava:
FV(rate;nper;pmt;pv). 

Jotta korkolaskut onnistuvat käden käänteessä, tulee kaavan käyttäjän toki tietää mitä arvoja määritellä. 

Korkolaskuja varten on määriteltävä seuraavat arvot:

• rate = korkokanta eli esimerkiksi sijoitukselle odottamasi vuosituotto jaettuna korkokausilla
• nper = number of periods eli korkokausien lukumäärä esimerkiksi vuosien lukumäärä kerrottuna kuukausilla
• pmt = periodic payment, esimerkiksi kuukausittain talletettava summa
• pv = present value, esimerkiksi tehty kertasijoitus

Leikitään, että teen 1000 € kertasijoituksen rahastoon, jonka vuosituotto on keskimäärin 6,1 %. Sen jälkeen jatkan maltillista säästämistä tallettamalla 180 € kuukaudessa samaiseen rahastoon (vastaavan summan säästän itse tällä hetkellä) kunnes jään eläkkeelle. Aikaa kerryttää säästöjä rahastoon olisi siis 37 vuotta. Excelissä tilannetta vastaava kaava näyttää siis tältä:

Laskelmani tulos osoittaa, että eläkekassani arvo kasvaisi näillä olettamilla kerrassaan upeisiin lukemiin. Helppoa kuin heinänteko. Ainakin jos pysytään teoriassa ja unohdetaan muut korkotuottojen kertymiseen vaikuttavat tekijät.

Side note: Vertasin kaavan palauttamaa summaa Nordnetin säästölaskuriin ja huomasin summien poikkeavan hieman. Valistunut arvaukseni on, että lopputulosten välinen ero johtuu Excel-kaavani tekemästä olettamasta, jonka mukaan kuukausittainen säästösumma talletetaan mielikuvitusrahastoon aina kunkin kuukauden lopussa. Excel-kaava mahdollistaa samaisen laskelman myös siten, että säästösumma talletetaan aina kunkin periodin alussa. Tarkkaa hommaa tämä laskelmien teko.